Absoluuttisen halunkohteen etsintä (2006)

15.12.2006

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

Tiina Heiskan taide paljastaa syvällisyytensä vaivihkaa, ikään kuin viettelee katsojan Teokset vaikuttavat aluksi tyyniltä ja asetelmamaisilta, mutta sangen pian niissä ilmenevä virtaus tai liike saa katsojassa aikaan kiihtymyksen ja jännityksen tunteen. Mitä kuvissa tapahtuu? Mikä on juonen viimeinen käänne? Heiska ei vastaa näihin kysymyksiin yksiselitteisesti, vaan jättää yleisönsä kihelmöivän epätietoisuuden valtaan. Hänen taiteensa ei suostu yksiselitteisyyteen tai selkeään katharsikseen. Hänen teoksistaan saatava katsomisnautinto on sekä intohimoista että intellektuaalisesti haastavaa.

Kuvien nainen tai tyttö – sillä hänen ikänsä tuntuu vaihtelevan teoksissa – palautuu lähtökohtaisesti taiteilijan itsestään ottamiin valokuviin. Mutta maalauksissa nainen ei ole yksiselitteisesti Heiska vaan jotakin erilaista, kuin alter ego tai fiktion hahmo. Maalausten naisella on oma elämänsä, jonka tapahtumia maalaussarjat valaisevat. Peilikuvamainen tai jopa kaksoisolentomainen hahmo ei ole näissä maalauksissa pelkkä ei-minä (kuoleman lähettiläs) tai metafora, vaan oudon ja melankolisen merkitsemä päähenkilö. Monissa maalauksissa peilikuvamaisuus tai heijastavuus saa laajemmankin merkityksen maalauksellisena eleenä, jolla taiteilija tutkii näkyvän maailman ilmiöitä. Hän käsittelee maalauksien syntyprosessia sekä identiteettien ja sukupuolen ikuista peliä.

Heiskan ilmaisua on jo muutamia vuosia leimannut sarjallisuus, jossa teemat kehittyvät maalauksesta toiseen. Ilmaisu on muuttunut elokuvamaisemmaksi ja virtaavaksi. Taiteilijaa kiinnostavat sellaiset tilat, joissa toisen läsnäolo on aistittavaa, mutta ei nähtävää. Näkymättömän läsnäolon aistiminen tavalla, joka toisaalta on uhkaava ja toisaalta jännittävä tai jopa kiihottava, on läsnä näissä maalauksissa. Hotelli-sarjan teoksissa anonyymi hotellimiljöö seurustelee kuvien naishahmon kanssa, jonka mustat saappaat tai tummat kutrit naamioivat tavalla, joka on tuttu Hitchcockin elokuvista. Heiskan maalauksien nainen on etäinen, kaunis ja haluttava. Hitchcockin naistähdet saivat kylpeä kameran palvonnassa. Heistä tuli jäisiä subliimin seksin merkitseminä arkkityyppejä. Heiska ei tavoittele samaa efektiä, mutta hänenkin figuurinsa ovat lihallisuudestaan huolimatta saavuttamattomia. Niissä latautuneet naisten vaatteet – saappaat, korkokengät, minihameet – esiintyvät transvestiitin työkaluina. Ja naisen kasvoja emme näe koskaan täysin, ne hän pitää itsellään. Katsojille hän on kaunis arvoitus, joka on samanaikaisesti kiehtova ja kieltävä. Hän muistuttaa identiteettiä, jolle esitetään vaatimus pysyvyydestä ja totuudesta. Pysyvyyttä ei voi saavuttaa, ja melankolia onkin tämän johdosta ainainen seuralaisemme.

Muistaminen on hyvä vertailukohta näille teoksille. Muisti pettää, unohdamme asioita, mutta silti meillä on muistoja jotka ovat teräviä ja täynnä latautuneita merkityksiä. Muistikuvissa on mahdollisuus itseanalyysiin, voin ymmärtää nykyhetkisestä itsestäni menneen avulla yllättäviä asioita. Tiina Heiskan maalauksissa muisti ja mennyt sekoittuu vielä paljastumattomaan tulevaan. Hänen teoksistaan voimme etsiä itseämme ja omia epäjatkuvuuskohtiamme.

 

Askel kohti vapautta

  Tiina Heiskan näyttelyssä katsojan mielikuvitus punoo tarinaa. Lapin Kansa 26.11.2020 /Richard Kautto Tiina Heiska: Maalauksia 2012–2018 Galleria Valossa 6.12. saakka. Arktikum, Pohjoisranta 4 Rovaniemellä. Avoinna ti–pe 10–17, la-su 10–16, ma suljettu....

Tiina Heiska – tarinankertoja

Kide-2/2020 /teksti: Pilvikki Lantela, kuvat: Elli Alasaari Kun ei vertaa itseään muihin, on vapaa tekemään parhaansa, sanoo kuvataiteilija Tiina Heiska. Hän pakeni parvekkeelle, samaan paikkaan, johon hän oli vaeltanut lapsenakin hengittämään elokuista pimenevää...

Mitä he näkevät talossa?

Posted on 18 tammikuun, 2019 by hyvinpukeutunutkriitikko Tiina Heiskan näyttelyn nimi on isoäidin talossa. Jo nimi saa katsojan odottamaan paitsi nostalgiaa myös muistojen kuvallista tulkintaa. Taiteilija kirjoittaa kuitenkin näyttelynsä tiedotteessa, ettei hänen...

Nainen nukkena (2016)

  Teksti: Sini Mononen, Mustekala 12.1.2016 Galleria Amassa on tammikuun ajan esillä Tiina Heiskan Dollhouse-näyttely. Heiska on maalannut kankaalle öljymaalauksia, joissa aiheena toistuu nukkemainen, katseen kohteena oleva nainen. Kuvissa nainen on kuin aseteltu...

Häilyvät rajat (2013)

Tiina Heiska, maalauksia 2003 - 2013 /Teksti Philippa Found   Tiina Heiskan tuotannossa on nähtävissä tiettyjä toistuvia teemoja, joiden kaikkien keskiössä on naisen hahmo: - pukeutuva/riisuutuva nainen - nainen yksin vuoteessa/huoneessa/öisellä kävelyllä -...

Fluid boundaries (2013)

Tiina Heiska, Paintings 2003 - 2013 /Text by Philippa Found   Looking at Tiina Heiska’s oeuvre there are certain themes, centred around the female figure, which recur: - a female figure getting dressed/undressed. - a female figure alone on a bed/in a room/walking...

Elephant Magazine #6: Cinematic Painting (2011)

Elephant Magazine # 6  Margherita Dessaney looks at how the modern language of film and moving images has transformed the traditional art of painting, while featuring the work of Guillaume Bressons, Andy Denzler, Jeremy Geddes, Nicole Hayden, Tiina Heiska, Joyce Ho,...