Absoluuttisen halunkohteen etsintä (2006)

15.12.2006

Teksti: Juha-Heikki Tihinen

Tiina Heiskan taide paljastaa syvällisyytensä vaivihkaa, ikään kuin viettelee katsojan Teokset vaikuttavat aluksi tyyniltä ja asetelmamaisilta, mutta sangen pian niissä ilmenevä virtaus tai liike saa katsojassa aikaan kiihtymyksen ja jännityksen tunteen. Mitä kuvissa tapahtuu? Mikä on juonen viimeinen käänne? Heiska ei vastaa näihin kysymyksiin yksiselitteisesti, vaan jättää yleisönsä kihelmöivän epätietoisuuden valtaan. Hänen taiteensa ei suostu yksiselitteisyyteen tai selkeään katharsikseen. Hänen teoksistaan saatava katsomisnautinto on sekä intohimoista että intellektuaalisesti haastavaa.

Kuvien nainen tai tyttö – sillä hänen ikänsä tuntuu vaihtelevan teoksissa – palautuu lähtökohtaisesti taiteilijan itsestään ottamiin valokuviin. Mutta maalauksissa nainen ei ole yksiselitteisesti Heiska vaan jotakin erilaista, kuin alter ego tai fiktion hahmo. Maalausten naisella on oma elämänsä, jonka tapahtumia maalaussarjat valaisevat. Peilikuvamainen tai jopa kaksoisolentomainen hahmo ei ole näissä maalauksissa pelkkä ei-minä (kuoleman lähettiläs) tai metafora, vaan oudon ja melankolisen merkitsemä päähenkilö. Monissa maalauksissa peilikuvamaisuus tai heijastavuus saa laajemmankin merkityksen maalauksellisena eleenä, jolla taiteilija tutkii näkyvän maailman ilmiöitä. Hän käsittelee maalauksien syntyprosessia sekä identiteettien ja sukupuolen ikuista peliä.

Heiskan ilmaisua on jo muutamia vuosia leimannut sarjallisuus, jossa teemat kehittyvät maalauksesta toiseen. Ilmaisu on muuttunut elokuvamaisemmaksi ja virtaavaksi. Taiteilijaa kiinnostavat sellaiset tilat, joissa toisen läsnäolo on aistittavaa, mutta ei nähtävää. Näkymättömän läsnäolon aistiminen tavalla, joka toisaalta on uhkaava ja toisaalta jännittävä tai jopa kiihottava, on läsnä näissä maalauksissa. Hotelli-sarjan teoksissa anonyymi hotellimiljöö seurustelee kuvien naishahmon kanssa, jonka mustat saappaat tai tummat kutrit naamioivat tavalla, joka on tuttu Hitchcockin elokuvista. Heiskan maalauksien nainen on etäinen, kaunis ja haluttava. Hitchcockin naistähdet saivat kylpeä kameran palvonnassa. Heistä tuli jäisiä subliimin seksin merkitseminä arkkityyppejä. Heiska ei tavoittele samaa efektiä, mutta hänenkin figuurinsa ovat lihallisuudestaan huolimatta saavuttamattomia. Niissä latautuneet naisten vaatteet – saappaat, korkokengät, minihameet – esiintyvät transvestiitin työkaluina. Ja naisen kasvoja emme näe koskaan täysin, ne hän pitää itsellään. Katsojille hän on kaunis arvoitus, joka on samanaikaisesti kiehtova ja kieltävä. Hän muistuttaa identiteettiä, jolle esitetään vaatimus pysyvyydestä ja totuudesta. Pysyvyyttä ei voi saavuttaa, ja melankolia onkin tämän johdosta ainainen seuralaisemme.

Muistaminen on hyvä vertailukohta näille teoksille. Muisti pettää, unohdamme asioita, mutta silti meillä on muistoja jotka ovat teräviä ja täynnä latautuneita merkityksiä. Muistikuvissa on mahdollisuus itseanalyysiin, voin ymmärtää nykyhetkisestä itsestäni menneen avulla yllättäviä asioita. Tiina Heiskan maalauksissa muisti ja mennyt sekoittuu vielä paljastumattomaan tulevaan. Hänen teoksistaan voimme etsiä itseämme ja omia epäjatkuvuuskohtiamme.

 

Elephant Magazine #6: Cinematic Painting (2011)

Elephant Magazine # 6  Margherita Dessaney looks at how the modern language of film and moving images has transformed the traditional art of painting, while featuring the work of Guillaume Bressons, Andy Denzler, Jeremy Geddes, Nicole Hayden, Tiina Heiska, Joyce Ho,...

The Body In Women’s Art Now – 2010

From the publication  The Body In Women’s Art Now, part 2 – Flux Text by Philippa Found ”Similarly, Tiina Heiska’s paintings focus on the body of the adolescent as a site of transformation and awakening, presenting ambiguous female characters of indefinable ages –...

The Body In Women’s Art Now – 2010

From the publication  The Body In Women’s Art Now, part 2 – Flux Text by Tracey Warr    Three of the artists in this exhibition, Tiina Heiska, Sara Lederman and Helen Carmel Benigson, focus on the precarious tipping point between girlhood and womanhood. Heiska’s...

Twin Room (2009)

One of the works shows a man sprawled on a bed with his left arm extended towards the viewer. The broad sketchy brushstrokes veil his features and make it impossible to tell whether he is even alive or simply resting in a state of post-coital oblivion. Herein the work...

Taide 1-08

Keskenään hyvin erilaiset maailmat sysäävät katsojaan samankaltaisiin odottaviin tunnelmiin: Tiina Heiskan (1959) maalauksissa näkyy usein naisen tai nuoren tytön hahmo, toisinaan katsojan silmien eteen leikkautuvat vain epäröivät jalat ja minihame. Teokset liikkuvat...

Patent Shoes (2007)

Finnish artist Tiina Heiska´s work is based on photography, which she uses as a sketch or a draft for the later painted image. Her works carry a poetic mystique owing to the painterly quality but also to the fact that their inherent narrative is never obvious. Her...

À la recherche de l’objet du désir absolu (2006)

Texte: Juha-Heikki Tihinen   L’art de Tiina Heista révèle sa profondeur par touches furtives,  comme pour séduire son observateur. Au premier abord, les œuvres semblent calmes et posées, mais rapidement on y entrevoit un courant ou un mouvement qui produit un...

In search of an absolute object of desire (2006)

Text by Juha-Heikki Tihinen   Tiina Heiska’s art reveals its insightfulness furtively, as if seducing the viewer. Her works seem peaceful and arranged at first, but their flow and movement will soon emerge and instil a sense of excitement and anticipation in the...