Tiina Heiskan näyttelyssä katsojan mielikuvitus punoo tarinaa.
Lapin Kansa 26.11.2020 /Richard Kautto
Tiina Heiska: Maalauksia 2012–2018 Galleria Valossa 6.12. saakka. Arktikum, Pohjoisranta 4 Rovaniemellä. Avoinna ti–pe 10–17, la-su 10–16, ma suljettu. Galleriaan on vapaa pääsy.
Sisälle sulkeutumisen tunne elää vahvana Tiina Heiskan teoksissa.
Niistä uusimmat on maalattu vuotta ennen koronaa.
Läpikuultavat ja osittain taustaan haalistuneet hahmot viettävät aikaa sairaalanomaisissa huoneissa. He ovat menneiden tapahtumien haamuja. Tai sitten eläviä ihmisiä, jotka ovat meiltä unohtuneita. He ovat yksinäisiä, ujoja, kontaktittomia – vanhoja tai nuoria. Meistä kaikista ei tule arjen sankareita.
Nykyinen elämäntyyli pakottaa meidät kilpailemaan esilläolosta ja suosiosta. Silloin hiljainen asiansa osaava ammattilainen jää helposti huomaamatta. Heiskan henkilöhahmot voisivat olla vaikka sairaanhoitajia.
Yön tunnelmia
Suurimmaksi osaksi kyse on kuitenkin urbaanista ahdistuksesta. Se on yksilön pään sisäinen asia. Ympäristö pakottaa meidät tiettyyn toimintatapaan ja rytmiin, jossa emme pysy mukana. Heiskan maalauksissa vallitsee usein yö.
Yöllä ja aamuyöllä on hiljaista ja rauhallista. Yön yksinäiset hetket pienessä yksiössä ovat omalla tavallaan myös vapauttavia. Emme ole silloin riippuvaisia sosiaalisista paineista ja velvollisuuksista.
Osittain kauhuelokuvamaisissa maalauksissa on kauneutta. Katsoja tuntee valjuja hahmoja kohtaan sympatiaa. Vaikka näitä ihmisiä emme normaaliympäristössä juuri huomaa.
Maalauksissa mennyt ja tuleva – aika ja haave tulevaisuudesta asettuvat päällekkäin. Äänet huoneisiin kuuluvat jostakin kaukaa. Tunnelmat ovat kuin ristiin leikatusta tarinasta. Heiskan yhtenäinen tyyli pitää kaiken kasassa.
Maalauksessa Sarjasta Isoäidin talossa, There´s a strip of light that glimmers bright naishahmo kävelee ulos kohti pimeää ja vapautta. Vai onko näkymä sittenkin vain seinälle heijastettu kangastus?
Avain onneen
Toisessa sarjan maalauksessa And the wind is blowing juostaan kuitenkin jo öisellä kesäisellä kadulla. Tilanne tuntuu ja näyttää teini-iästä tutulta. Murrosikäisenä mieltä ajoi alituinen klaustrofobia ja pakko päästä karkuun.
Voimme auttaa kanssaihmisiämme monella eri tavalla. Näkymättömän näkyväksi tekeminen ei vaadi meiltä paljoa. Avain onneen ja vapauteen saattaa löytyä hyvinkin pienen haaveen toteutumisesta.
Tiina Heiskan näyttely on vahvaa taidetta. Se jättää ajattelemisen vapauden katsojalle. Näyttely pitää elokuvallisesti otteessaan, joka antaa katsojan oman mielikuvituksen punoa tarinaa.
Tiina Heiska on Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä Lapin yliopiston järjestyksessä 49. vieraileva taiteilija.
Taiteilijastipendiohjelma perustuu kutsuun. Ensimmäinen Wihurin vieraileva taiteilija työskenteli Rovaniemellä syksyllä 1995.