Taide 1-08

15.12.2008

Keskenään hyvin erilaiset maailmat sysäävät katsojaan samankaltaisiin odottaviin tunnelmiin: Tiina Heiskan (1959) maalauksissa näkyy usein naisen tai nuoren tytön hahmo, toisinaan katsojan silmien eteen leikkautuvat vain epäröivät jalat ja minihame. Teokset liikkuvat hämärissä, utuisissa tiloissa, hotellihuoneissa tai pitkillä käytävillä.

Tiina Mielonen (1974) tarkentaa maalauksensa maisemiin ja ulkotiloihin, joissa sininen taivas tai laaja nurmikenttä on välillä aivan erityisen hallitsevassa roolissa. Oudosti rajatuissa, epämääräisesti tutuissa tai autioissa maisemissa näkyy hyvin harvoin ihmisiä, mutta sen sijaan usein autoja ja asuntovaunuja.

 

Maalaustaiteen kääntyminen valokuvan etäännytettyyn maailmaan on tullut tutuksi viimeistään Gerhard Richterin (1932) 1980-luvulla maalaaman 18. lokakuuta 1977 -sarjan kautta. Tällä vuosikymmenellä maalareista ovat menestyneet juuri valokuvista aiheensa ammentavat käsitteelliset uusekspressionistit Luc Tuymans (1958) ja Marlene Dumas (1953). Myös Heiskan ja Mielosen työskentelyn taustalla on keskeisenä innoittajana valokuva, mutta heidän käsittelytapansa poikkeavat selvästi toisistaan.

Kuvan aika

”Kiinnostuin valokuvan kehitysprosessista tehdessäni Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataidetaiteilijan pedagogisia opintoja 1990-luvun puolivälissä”, Heiska sanoo. Maalauksesta poikkeava tekotapa ja valokuvan suhde aikaan alkoivat viehättää häntä.

”Valokuva vaatii nopeaa valotusaikaa, mutta itse kuva piirtyy hitaasti esiin kehitysnesteessä. Minua kiehtoivat nämä erilaiset ajalliset ulottuvuudet ja työprosessi, joka eroaa tosi paljon siitä, mitä yksittäisen maalauksen tekeminen vaatii.”

Heiskan maalausten utuisuus tai sumeus yhdistyykin syntymässä olevan valokuvan epätarkkuuteen, työvaiheeseen, jossa nesteen sumentama hahmo on vasta piirtymässä esiin. ”Minulle tulee mieleen kauhuelokuva, jossa joku ei ole vielä muotoutunut, vaan on vasta muodostumassa”, Heiska kuvailee.

Heiskan varhaisten maalausten hahmo oli rujo ja alaston, sittemmin hillitympi ja puettu. Peittämisen ja paljastamisen leikki on kuitenkin edelleen vahvasti läsnä. Naisen määreet, kuten vaaleanpunainen mekko, rusetti, minihame, kengät tai vaaleana valuva peruukki rakentavat hahmoa, joka näyttää välillä nuorelta tytöltä, välillä aikuiselta naiselta.

Nainen sisäkuvassa

Työhuoneen seinällä on keskeneräisiä maalauksia, joissa nuori nainen sitoo vyötäisilleen rusettia. Ei olekaan yllättävää, että Heiska sanoo olevansa kiinnostunut muun muassa Cindy Shermanin töistä ja että myös Vermeer on hänelle tärkeä taiteilija. Teoksissa on toisinaan lähes klaustrofobinen tunnelma, maalauksissa liikutaankin vain harvoin ulkotiloissa.

Maalausten tytöt tai naiset tuntuvat usein olevan tietämättömiä katseesta. Sarjojen nimet korostavat eroottista viritystä, kertovat yhtä aikaa houkuttelevasta, kielletystä, kammottavastakin: Peep Show (2003), Little Red Ridinghood (2005), Goldilocks (2005–2006), Pink Coat and The Slippers (2007).

”Teosten taustalla on yleensä ajatus jostain tietystä paikasta ja tilanteesta, jonka rakennan asettumalla itse kameran eteen. Haluan löytää jännitteen tilan ja hahmon välille, haluan, ettei hahmo tunne oloaan kotoisaksi.”

Kuten monet muutkin omana mallinaan toimivat taiteilijat Heiskakin sanoo, että on paljon helpompaa asettua itse kuvattavaksi kuin selostaa toiselle mitä tarvitaan – vaikka esimerkiksi valaistus voikin silloin jäädä enemmän tai vähemmän sattumanvaraiseksi.

Mallina toimiminen synnyttää myös voimakkaan jännitteen läsnäolon ja poissaolon, katsojan ja katsotun roolin välille. ”Kamera tekee mahdolliseksi liikkua asetelman ulkopuolelle, maalausprosessi taas palauttaa työhön tietyn inhimillisen ulottuvuuden, läsnäolon tunnun.”

Voimakkaan tunteen saavuttaminen ja toisaalta itsen etäännyttäminen tilanteesta ovat Heiskan työskentelylle ominaista edestakaista liikettä: ”Minusta tuntuu, että kaikkein tärkein asia on se, että molemmat ovat läsnä, siis että voi olla samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolella.”

Saara Hacklin

Elephant Magazine #6: Cinematic Painting (2011)

Elephant Magazine # 6  Margherita Dessaney looks at how the modern language of film and moving images has transformed the traditional art of painting, while featuring the work of Guillaume Bressons, Andy Denzler, Jeremy Geddes, Nicole Hayden, Tiina Heiska, Joyce Ho,...

The Body In Women’s Art Now – 2010

From the publication  The Body In Women’s Art Now, part 2 – Flux Text by Philippa Found ”Similarly, Tiina Heiska’s paintings focus on the body of the adolescent as a site of transformation and awakening, presenting ambiguous female characters of indefinable ages –...

The Body In Women’s Art Now – 2010

From the publication  The Body In Women’s Art Now, part 2 – Flux Text by Tracey Warr    Three of the artists in this exhibition, Tiina Heiska, Sara Lederman and Helen Carmel Benigson, focus on the precarious tipping point between girlhood and womanhood. Heiska’s...

Twin Room (2009)

One of the works shows a man sprawled on a bed with his left arm extended towards the viewer. The broad sketchy brushstrokes veil his features and make it impossible to tell whether he is even alive or simply resting in a state of post-coital oblivion. Herein the work...

Patent Shoes (2007)

Finnish artist Tiina Heiska´s work is based on photography, which she uses as a sketch or a draft for the later painted image. Her works carry a poetic mystique owing to the painterly quality but also to the fact that their inherent narrative is never obvious. Her...

À la recherche de l’objet du désir absolu (2006)

Texte: Juha-Heikki Tihinen   L’art de Tiina Heista révèle sa profondeur par touches furtives,  comme pour séduire son observateur. Au premier abord, les œuvres semblent calmes et posées, mais rapidement on y entrevoit un courant ou un mouvement qui produit un...

In search of an absolute object of desire (2006)

Text by Juha-Heikki Tihinen   Tiina Heiska’s art reveals its insightfulness furtively, as if seducing the viewer. Her works seem peaceful and arranged at first, but their flow and movement will soon emerge and instil a sense of excitement and anticipation in the...

Absoluuttisen halunkohteen etsintä (2006)

Teksti: Juha-Heikki Tihinen Tiina Heiskan taide paljastaa syvällisyytensä vaivihkaa, ikään kuin viettelee katsojan Teokset vaikuttavat aluksi tyyniltä ja asetelmamaisilta, mutta sangen pian niissä ilmenevä virtaus tai liike saa katsojassa aikaan kiihtymyksen ja...